web analytics
Elämän makuja maistelemassa

Marraskuu yllätti.

Siis näinhan tässä sitten kävi, eli marraskuu pääsi yllättämään melkoisen nopealla tulemisella. Viime kuukausi meni sitten politiikan parissa melkoisen mellevillä tuloksilla. Kiitos kaikille äänensä antaneille, tästä on hyvä lähteä eteepäin. Paljon on asiaa opeteltavana, mutta enpä nyt muista että milloin viimeksi olisi näin hyvällä fiiliksellä tulevaisuutta odottanut. Marraskuu tuo aina mukanaan sitten pientä hoppua kuvausrintamalla. Vauvauinnit ja musiikki-illat ja muutamat muut tapahtumat pitävät kyllä kohtuullisen kiireisenä 🙂 Etenkin kun Joenkaupungissa on tuon Vesikon tilanne on mitä on. Siellä ovat nimittäin alkaneet säästämään valaistuksessa, uskokaapa oliko enemmän kuin ”mukava” havaita että puolet ison altaan valoista oli pimeänä… Tulipahan sillä hetkellä ajateltua muutama vähemmän painokelpoinen ajatus.  Tietysti henkilökunnalta tuli pyydettyä että saisivatko he kytkettyä loput valot päälle, vastaus oli ” ei me voida, kun ne on kellokytkimen takana ” No eipä sitä sitten . . . Lopputulos oli sitten sellainen että aika paljon kuvia meni pilalle vain sen takia että fysiikan lakeja ei voi vain kumota. Hiukkasen vaan tuo harmittaa kun saa ajaa satakunta kilometriä, kuvata kolmisen tuntia ja editoida täyden päivän ja valmista tulee sitten melkoisen vähäsen. No eipä minun tarvitse enään Vesikkoon kuvaamaan mennä jos siellä ei ole kunnon valoja. Huomenna ois sitten vuorossa Okun eka kuvaus aamulla ja illalla sitten yrittäjien pippalot. Sunnuntaina voisi sitten ottaa hieman rennommin 🙂 Käytiimpä tuossa muuten kätköilyporukan kanssa automuseolla, suosittelen muuten kaikille tuolla pistäytymistä. On nimittäin sen verran paljon katsottavaa. ”Sattumalta” päästiin vielä ftf-hunttiinkin osallistumaan 😀 Itsellä on jo osa omista kätköistä jo talviteloilla. Mutta jos hyvin käy niin saattaa tässä talven kutinassa vielä jotain uuttakin tulla 🙂 🙂 Kutinasta tulikin mieleen että taisimpa saada jonkinlaisen silmätulehduksen alun tuolta Vesikon reissulta. Vasen silmä tuppaa turpoamaan ja alkaa olla välistä jo jonkun verran kipeä. Onneksi kuvaamien luonnistuu tuolla oikealla paremmin, muuten voisi olla hassun näköistä jälke luvassa. Toivottavasti vaan alkuviikosta pääsisi lekurille tuotakin näyttämään. Samalla pitäisi saada joku tolkku tuohon olkapään tulehdukseen. Se nimittäin on vaivannut vaihtelevasti jo tuosta kesäkuusta saakka. Nin ja arvatkaapa vain kumpi olkapää se on. No oikeahan se tietysti on, ettei vain oleminen helpottaisi. No positiivisesti ajatellen onhan se jotain että on edes lähes koko vasen puoli terve, ainakin osittain. No tässä kirjoitellessa vielä pukkasi huomiselle yhtä kuvauskeikaa, vaan nyt ei enää pysty venymään. Sen verran kuitenkin pitää osallistua että videokameran jalustoineen ja pikaisen käyttökoulutuksen kuitenkin lupasin antaa. Vaan nyt taitaa olla parempi siirtyä vähitellen iltahommiin ja lähteä tuota unta etsimään....

Taas mennään eli uusi viikko…

No siinäpä se viikonloppukin sitten meni. Pitkästä aikaa päästiin mökillekkin, kaippa tässä jonkinasteista varhaisdementiaa on ilmassa kun unohdin kaikki särkylääkkeet kotia. Olipahan muuten ”mielenkiintoiset” yöt valvoa, onneksi jotenkuten selvittiin 🙂 Lauantaina käytiin katsomassa Heinäveden vauhtiajoja, oli ihan kiva tapahtuma. Sääli vaan että nuo aikataulut venyivät ja siksi lapset eivät ihan koko kisaa jaksaneet seurata. Tuossa hieman GoPro-kuvaa Rock&Teamin ajosta. Vauhtia riitti. Nyt on sitten nämä vaalisivutkin avattu käykäähän lukemassa painavaa asiaa ( linkki ), pyrin pitämään nämä omat sivut ja tämän vaalityön erillään. Naamakirjasta vaaliprofiilini löytää täältä. Sinne päivittelen kaikkea mielenkiintoista mitä uutisvirrasta silmiini sattuu, sivusta saa tykätä ja linkkejä jakaa. Muutenkin kaikenlainen kommentointi ja keskustelua asioista on ennemmän kuin...

Day 9

Aamu alkoi sateisena ja päivä seurasi sitä samaa rataa. Onneksi matkaa ei ollut suunniteltu kovinkaan paljoa tälle päivälle. Eikä aikaakaan kun oltiin sitten tuolla Rovaniemella SantaParkissa josta haluan sanoa muutaman sanasen. Jos teidän ei ole pakko mennä, pakolla tarkoitan sitä että haluatte näyttää lapsille joulupukin niin kiertäkää tuo paikka perhanan kaukaa. Oikeasti ainoa positiivien asia oli tuo joulupukin tapaaminen. Mutta muuten tuo on pahin ”turistirysä” minne olen jalallani astunut. Liekkö kaikille sattunut paha päivä vai onko tuo palvelun taso aina tuollaista, en tiedä. Mutta oikeasti odotin jotain aivan muuta. Erehdyttiin sitten syömäänkin tuolla, uskoisin että tien toisella puolella olevalla Shellin asemalta löytyy parempaa purtavaa ja mukavammalla asiakaspalvelulla varustettuna. Ainakin se on helkkarin paljon halvempaa. Mutta eipä siinä mitään, ompahan nyt sitten tullut syötyä joulupukin nimellä myytävä hampurilainen jossa nähtävästi oli tätä CS-lisää muutama euro. Ei hyvä. Eli eipä sitä olisi ihan heti uskonut että tälläiseen rahastukseen olisi jalkansa laittanut, mutta niinkuin sanoin se Joulupukin luona käynti oli mukava kokemus ja henkilökunta oli oikeasti enemmän kuin ystävällistä. Pisteet. siitä. Eläin puisto jäi sitten suosiolla väliin, kiitos vesisateen. Toivottavasti aamulla on keli ennustusten mukainen ja päästään kuivin jaloin pyörimään tuonne eläintarhaan 🙂 Sitten olisi jäljellä enään se viimeinen etappi kohti kotia. Plääh, tässä se vain tämäkin reissu sitten meni. Olisihan tuota vielä jokusen päivän voinut jatkaakkin, tosin nyt kun ei ole paljoa noita purkkeja tullut bongattua niin alkaa tämä ajaminen tuntua jo rangassa. Noh jospa sitä illalla sitten kotisaunassa saa tuohonkin särkyyn hieman helpotusta 🙂 Ps. arvatkaapa vain herättiinkö aamulla ysiltä, heheheheh. Tälläisiäkin sattui tiellä...

Day 2

Suomen rajat taakse jää 🙂 Aamulla aikamme Haaparannassa kierreltyämme ja leikkipuistot käytyämme, siinä lipsahtikin mukavasti muutama tunti ja rehellisyyden nimessä on kyllä sanottava että ainakin tuon Fjällrävenin outletin olisi voinut jättää tulomatkalle, sen verran tuo lompakko keveni taas tälläkin reissulla 🙂 niin matkamme jatkui kohti etelää ja Piteån kaupunkia. Kerran nämä kelit olivat kerrassaan loistavat n. 20 astetta ja aurinkoa taivaan täydeltä niin mikäpä oli matkata. Tuli tuossa samalla huomattua taas sen että miten pieni tämä maailma onkaan, olitiin nimittäin pysähtyneenä eräällä levikkeellä, täällä siis nämä levikkeet ovat hiukkaisen sivistyneempia kuin koto suomessa. Näistä löytyy siis, kunnolliset leikkipaikat lapsille, siistit vessat, jne jne. Niin siinä viereisessä autossa olevasta ruotsalaisesta pariskunnasta paljastuikin että rouva olikin kotoisin lähes naapurikylältä. Sellaista sattuu 🙂 Matkustaminen on ollut ihan mukavaa, melkein voisi sanoa että vuoden tauko ei ole kullannut muistoja 😀 Sen kun vain muistaa sen että lapsille sattuu niitä huonompia päiviä jolloin ei kaikki aina osu ja uppoa. Toivottavasti tuo nuorimmaisen sopivasti alkanut vesirokko rauhoittuisi mahdollisimman nopeasti. Urheasti se on poika kuitenkin mennyt eikä onneksi kuumetta ole juurikaan havaittavissa, tai ei se ainakaan menoa haittaa. Muutamat purkitkin on tietysti noukittu matkanvarrelta ja täytyy sanoa että ainakin tähänmennessä on kotimaiset purkittajat paljon mielikuvituksellisempia kun nämä täälläpäin olevat. Tosin kaikki kunnia heille 🙂 Harmin paikka vaan se että tästä postista jäi kaikki kuvat pois, kun tämän leirintäalueen langaton ei ole niin rivakka että jaksaisi noita kuvia ladata. Se tietysti voi johtua siitä että tämä on aivan täysi, itse asiassa me saatiin viimeinen paikka vaikka oltiin jo ennen viittä tässä paikalla. Näkyy tuo lomakausi olevan alkanut jo täälläkin. Suurin ero kotimaisiin lerintäalueisiin näyttäisi olevan se että täällä on oikeasti aivan julmetun kokoisia autoja, sekä se että n. 80 % :ssa autoista on satelliittilautaset pystyssä. Leirintäalue itsessään on kyllä hieno ja todella mukavalla paikalla. Menisköhän tästä noin kymmenkunta minuuttia kävellen kaupungin keskustaan, harvemmin tälläisiä sattuu kohdille. Huomenna sitten pitänee tutustua hiukkasen paremmin tämän kaupungin nähtävyyksiin, hieman tuossa kerittiin tässä illankatveessa siellä jo pyöriä ja varmaan sen suuntakompassin pyöritystäkin on vähäsen tehtävä 🙂 🙂 Hyvää yötä ystävät hyvät.  ...

Arki kutsuu

No siihän tuo Juhannus sitten pyörähti. Melkoisen leppoisissa merkeissä tämäkin vuosi meni ja onneksi nuo kelit suosivat kerrankin   sopivalla lämmöllä ja auringonpaisteella. Tosin kun käytiin tuota kokkoa katsomassa Pitkässälahdessa niin tuulta olisi voinut olla jonkin verran enemmänkin. Tämän kesän aikana kun tuota inisevää ilmapuolustusta on riittänyt ihan liiaksi asti, eikä tuollainen pusikkoinen rantamaisema tuonut pettymystä. Eli kun kesti kokoajan liikkeesä niin pystyi välttämään edes osan noista verenhimoisista ötököistä. Onneksi tänään kun kävimme mökillä niin ilman liike oli sen verran mukavaa että eipä noista itikoista suurempaa harmia ollut. Siellä kun yleesä niitä riittää, kiitos sen pikkuisen suo-alueen siinä lähistöllä. Vielä viikonpäivät olisi tuota arkista aherrusta jäljellä ja sitten pääsi jo paljon odotetulle lomalle. Tosin tästä saisi helposti kunnon työloman jos kaikki rästihommat pitäisi saada tehtyä, kumma miten noita saa yhdentoista kuukauden ajalla kerrytettyä niin että ei taida kuukausi riittää niiden tekemiseen 🙂 🙂 No tehdään mitä keritään, mutta lomailu on kuitenkin se pääasia millä mennään eteenpäin. Kunhan vain nyt saisi nämä aikataulut vain selviämään. On muuten melkoisen mukava kun Mirde on innostunut noista puutöistä. Melkein joka päivä jos jonkinlaista rakennusprojektia. Viimeisimpänä värkättiin ”avaintalo”. Se on kyllä mukavaa kun herralla alkaa jo saha ja muut työkalut kestämään omissa käsissä. On nimittäin huomattavan paljon mukavampaa rakentaa kun itselle jääpi tuo neuvonta- ja asennushommat. Vielä kun tuon ruuvinvääntimen kanssa pääsisi poika sinuksi niin sen jälkeen eipä paljon minua kaivattaisi 🙂 🙂 Oli muuten melkoisen huvittava kommentti kun piti reunoja hioa ja mie lykkäsin herralle Dremelin käteen ja näytin että näin. Poika totesi että ”käsin hiomallahan tässä ois mennyt koko ilta”  Saas nähdä mitä siitä sitten tulee kunhan tuon ruuvinvääntimen kanssa pääsee sinuiksi, jostain kumman syystä noissa tuon ikäsiten rakennelmissa noita ruuveja ja nauloja tuntuu riittävän isommankin projektin tarpeisiin. Tässä on muutaman aikaa jo tullut ihmeteltyä että miksiköhän tuo suodakahvimyllyn tuotos on tuntunut hiukkasen karkeammalta kuin mitä pitäisi olla. Onneksi nuo Moccamasterin tuotteet ovat helposti purettavissa ja eipä aikaakaan kun kahvimylly oli päreinä ja löytyihän sieltä se syy miksi jauhatus on ehkä enemmän pannukahviin sopivaa kuin suodattimeen. Hiukkasen oli tuo siivilä saanut niinsanotusti siipeensä tässä viimeisen neljän vuoden aikana. Nyt sitten toiveissa että joku liike osaisi toimittaa järkevällä hinnalla tuohon varaosan, kaikki vinkit otetaan kiitollisena vastaan. Ainakaan nopealla surffauksella ei tuohon tuota ratkaisua löytynyt. Tässä tietysti olisi sellainenkin mahdollisuus että jos tuota osaa ei löydy niin voisihan sitä hiukkasen miettiä tuon myllyn päivittämistä hiukkasen parempaan kartioteräiseen laitteeseen. Es. Wario-w olisi varmasti enemmän kuin oiva peli, mutta taitaa olla tuo saatavuus täällä härmässä vähän heikonlaista. Tietysti tuossa mallissa voi olla myös tuo hinta suojeleva tekijä....

« Previous Entries

Powered by WordPress | Designed by Elegant Themes