web analytics
Elämän makuja maistelemassa
Currently Browsing: blogi

M A T K A K E R T O M U K S E T muuttavat

Jatkossa matkakertomukset löytyvät täältä:...

” Long time no see ”

No pitäsiköhän tässä vähitellen miettiä tämän blogin sulkemista kun tuota aikaa ei juurikaan tunnu nykyisin olevan minkäänlaisille kirjoitushommille. Ei edes tuohon poliittiseen blogiin. Tosin aiheita kyllä olisi enemmän kuin perhanasti, vaan tämä kirottu 24 tuntia rajoittaa tekemistä liikaa. Tänään ollaan sitten vietetty ns. sohvapäivää, kun tämä oksennustauti on pitänyt meidän porukan melkoisen rauhallisena. Onneksi viimeyö taisi olla pahin ja tästä päivästä alkaa paluu kohti normaalia arkea. Toissapäivänä tuli käytettyä tuota peltilehmää huollossa, siis takuuhuollossa. Siinä alkoi vaihteen siirto takkuamaan tuossa vuoden vaihteen seudulla, eli vaijeriin oli päässyt vettä sisälle ja arvatkaa vaan mitä se teki viidentoista asteen pakkasessa…. Muutaman kerran tuli kyllä sanottua melkoisen rumia sanoja kun sai tien varressa odottaa että vaijeri sulaisi sen verran että saisi vaikka vaihteen vaihdettua. Sen verran oli aktiivisia tuo huollon porukka että päräyttivät ja vaihtoivat öljytkin samalla, hiukkasen sai piikitellä siitä että kannattaisiko tuota huoltokirjaa lukea ennen toimenpiteitä. Oli nimittäin edellinen öljynvaihto tehty vajaat 6000 km aikaisemmin… No ompahan ainakin tuo puoli hoidettu ”ajallaan”  huoltokirja kertoo vaihtoväkiksi 30.000 km ja maahantuoja suosittaa 15.000 km eli vaihtoehtojahan riittää. Vaan jospahan tämä tästä alkaisi elämä voittamaan ja vessatiheys muuttumaan lähemmäksi normaalia. Huomenna kun pitäs olla jns torilla EU-vaaliehdokkaiden kanssa, olisi pirun sääli jos tämä olo ei korjaantuisi tämän päivän...

Matka jatkuu

Piteå kutsui ja sateisen päivän päätteeksi on muuten melkoisen mukava istua alas hotellissa ja hengähtää. Niin tosissaan eilissäpäivänä päräytettiin Outokummusta Ouluun. Keli oli vaihtelevaa, eli alkumatkasta mukavan lämmintä ja aurinkoista, noh lopun varmaan arvaattekin. Piippolasta se alkoi ja loppumatkan sitä kesti, nimittäin sadetta. Joten ei mikään maailman miellyttävin ajokeli ollut. Vaan kiukaan kihinään jäi kylmät ja kolottovat nivelet. Paljoa ei tullut Oulussa pyörittyä, kiitos tuo kurjan kelin. Enemmän aikaa meni säätä tutkiessa ja miettiessä että minnepäin sitä oikein menisi. Pohjoinen tiputettiin melkoisen nopeasti pois kuvioista, liikaa kylmää ja vesipisaroita kartalla. Päätettiin sitten suunnata tänne Piteån suuntaan, vaikka säätiedot eivät hirvesti mairitelleet tätäkään reittiä. Tosin missään ei oikein kunnollista keliä näyttänyt löytyvän. Torniossa piti pysähtyä hieman kahvittelemaan ja vaihtelemaan Viragon valojen sulaketta, arvatenkin se oikea avain oli jäänyt kotia varmasti sinne samoille kohdille hyllyä kuin video ja stillikamerakin… Eli kauppaan mars. No siinä sitten saatiin sulakkeet ja itsemmemme virroitettua että päästiin ns. viimeiselle legille. No arvatenkin, sulake ei kestänyt kun varttitunnin. Eli kotiin päästyä onkin sitten tiedossa jonkinlaista mittailua ja piuhatestiä. Toivottavasti vika paikallistuu johonkin helppoon paikkaan, ettei johtosarjoja tarvitse kokonaan purkaan. Onneksi kyseessä on vain ajovalot, eli tärkeimmät vilkut ja jarruvalo toimii joten hätä ei ole niin suuri kun se voisi pahimmillaan olla. Mutta tälläistä se elämä joskus on. Huomiseksi on luvattu aurinkoa ja lämmintä joten jospahan tämä tästä vielä iloksi väätyisi. Harmittaa vaan että tämä reissu mennään vain GoPro:n ja iPuhelimen kameran voimilla. Ihan näin tiedoksi mainittakoon että ainakin omat kokemukset puhuvat kovasti sitä mieltä että tämä uusi imukuppikiinnike on parempi kuin entinen, mutta liekkö parantuneen tukevuuden vai minkä aiheuttamaa se että mielestäni tärinä on kasvanut melko perhanasti verrattuna aikaisemman mallin tekemään...

Suomessa takaisin

Perhana että tuntuu muuten mukavalta olla takaisin kotimaan kamaralla. Yleensä tässä vaiheessa on sellainen ”voihan p***a, kotiin pitää mennä” fiilis. Tosin eihän meidän suunnitelmissa ollut että tänään jo täällä oltaisiin, mutta kunhan päästään tarinassa eteenpäin niin syy siihen selvenee. Eli toissa aamuna oli kova tarkoitus lähteä Kiirunasta eteenpäin mutta kohtalokas klik ääni kuului vain avaimesta käännettäessä. Tuota sitten ihmeteltiin tovi jos toinenkin. Eikä loppujen lopuksi ollut muuta vaihtoehtoa kuin ruveta autoliittoon soittelemaan, onneksi on tuo AL-Turva olemassa. No siinä sitten varovaisesti sanottuna hiukkasen kokoisen ketutuksen vallitessa muutaman tunnin kuluttua huoltorekka kurvasi auton viereen ja alettiin katsoa tilannetta. Ainoa asia mikä selvisi on se että siinä paikalla ei mitään saada aikaiseksi ja huollon kaveri lupasi selvittää että milloin on mahdollista päästä pajalle. Siinä taas jokunen tovi pyörähti että saatiin tieto siitä että seuraavaan päivään menee. Eli reippain mielin painuin sitten varaamaan toista vuorokautta leirintäalueelle. Siinä kuitenkin sovittiin vielä sen huollon kaverin kanssa että hän pyörähtää vielä kerran ja kokoeillaan lisävirtaa ihan varmuuden vuoksi. Ja niin taas siinä vieressä pyörii helkkarin kokoinen huoltorekka ja arvattekin miten siinä sitten kävi. klik klik klik Joten sovimme että seuraavana aamua kello 8 hän tulee ja hinaa meidät korjaamolla. Pikaisen pähkäilyn mukaan vika olisi startissa tai robottivaihteissa, vaikka kyllä mielestäni virtojen ollessa päällä kun tuota keppiä hämmensi niin laatikosta kuului selkeästi normaalia ääntelyä. Sen verran oli kaveri kuitenkin kerinnyt pohjia tehdä että tähän malliin sopivia varaosia ei ollut saatavilla tässä kaupungissa, eli siinäpä sitten varattiin majoituista jo alustavaisti pariksi vuorokaudeksi eteenpäinkin. No tässä vaiheessa sitten tietysti alkoi satamaan jo ihan miehekkäästi ja meidän tie kulki kävellen kohti Kiirunan keskustaa, piti käydä syömässä ja ruokakaupoilla. Jostain syystä ei juuri paljon matkamuistokaupat, kortittien kirjoittamien tai kuvaaminen oikein napannut. Kuitenkin siinä se päivä sitten kaupungilla meni pyöriessä ja kohtuullisen rumia ajatuksia ajatellessa. Illalla sitten kuitenkin päätin kokeilla että olisiko ihme tapahtunut ja perkele niinhän kävikin, auto hyppäsi käyntiin itseasiassa rivakammin kuin normaalisti. Siis mitä ihmettä, oli tuo aikaisemminkin kuulema kerran temppuillut mutta silloin ei tarvittu kuin hetki aikaa, ei päivää siihen että auto käy ja kukkuu. No eikun unta kuulaan ja aamua odottamaan, arvatkaapa vaan oli hiukkasen jännä tilanne kun aamulla testattiin että lähteekö vai ei. Lähti, ja niin lähdettiin sitten mekin. Soitto huoltoon ja aikamme neuvoteltuamme kiitokset ja kuittaukset molemmin puolin. Sen jälkeen autoa ei sitten sammutettu ennenkuin Suomen alue oli näkyvissä. Rehellisesti sanottuna ottaa päähän aika lailla että loma jäi kesken ja ne muutamat hommat mitä oltiin lasten kanssa sovittu jää nyt käymättä. Onneksi näillä, välistä kohtuullisen huonokuuloisilla naperoilla on kuitenkin sen verran ymmärräystä että mikään...

Norja on kiinni sunnuntaina

No tiedossahan tuo oli aikaisimmilta reissuilta. Mutta silti se vain jaksaa yllättää että Narvikin kokoisessa kaupungissa ei silti ole auki kuin muutama ruokapaikka / kahvio ja museo. Siinä aikamme kaupungilla pyörittyämme päätimme suunnistaa kahvion kautta tuonne käymättömään museoon. Tässä välissä on muuten mainittava se että miten tolkuttuman mukava on tuollainen pikkuinen videokamera jolla kuitenkin saa ihan kohtuullista laatua, jos satuitte katsomaan sen pätkä tuosta Bodo:n ilmailumuseosta niin se on kuvattu juuri tuolla hiukkaisen tupakka-askia suuremmalla Sonyllä. Laatu riittää ( toivottavasti ) juuri ja juuri televisioon, mutta kameran koko pitää huolen että se on aina mukana ja sillä tulee oikeasti kuvattua ihan toisella tavalla kuin tuolla isolla kameralla. Jos satutte muuten pistäytymään Narvikissa ja sota-aikaiset jutut kiinnostaa niin tuo keskusta museo on ihan must paikka käydä.      Kuvaa klikkaamalla saa suuremman version näkyville Tuolla sattui olemaan ryhmä jenkkilästä ja melkoisen mielenkiintoisia kommentteja asiasta näin sivukorvalla kuunneltuna sai kuulla. Paljon oli sielläkin nähtävää ja sellaista mikä vetää kyllä ihmisen mielen hiljaiseksi. Onneksi meidän ei tarvitse noita kauhuja kokea ja pitää muistaa arvostaa niitä jotka ovat sen kokeneet, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Siitä sitten suunnistimme merenrannan kautta kohti Kiirunaa. Maisemat tuntuvat muuttuvan kerta kerran jälkeen vain kauniimmiksi ja kauniimmiksi. Kyllä tuo olisi sellainan maailman kolkka minne allekirjoittanut voisi majansa muuttaa. On se vain niin mukanavan näköistä että.  Ja näinpä sitä sitten selvittiin tännä Kiirunaan ja tällä kertaa mahduttiin jopa leirintäalueelle. Pari vuotta taakseppäin jäi tämä kaupunki näkemättä kun alue oli täynnä ja seuraava olikin sitten hiukkasen pidemmän ajomatkan päässä. Joten huomenna sitten alamme tarkemmin tutkimaan sitä mitä tämä kaupunki pitää sisällään. Hyvää...

« Previous Entries

Powered by WordPress | Designed by Elegant Themes