web analytics
Elämän makuja maistelemassa

” Long time no see ”

No pitäsiköhän tässä vähitellen miettiä tämän blogin sulkemista kun tuota aikaa ei juurikaan tunnu nykyisin olevan minkäänlaisille kirjoitushommille. Ei edes tuohon poliittiseen blogiin. Tosin aiheita kyllä olisi enemmän kuin perhanasti, vaan tämä kirottu 24 tuntia rajoittaa tekemistä liikaa. Tänään ollaan sitten vietetty ns. sohvapäivää, kun tämä oksennustauti on pitänyt meidän porukan melkoisen rauhallisena. Onneksi viimeyö taisi olla pahin ja tästä päivästä alkaa paluu kohti normaalia arkea. Toissapäivänä tuli käytettyä tuota peltilehmää huollossa, siis takuuhuollossa. Siinä alkoi vaihteen siirto takkuamaan tuossa vuoden vaihteen seudulla, eli vaijeriin oli päässyt vettä sisälle ja arvatkaa vaan mitä se teki viidentoista asteen pakkasessa…. Muutaman kerran tuli kyllä sanottua melkoisen rumia sanoja kun sai tien varressa odottaa että vaijeri sulaisi sen verran että saisi vaikka vaihteen vaihdettua. Sen verran oli aktiivisia tuo huollon porukka että päräyttivät ja vaihtoivat öljytkin samalla, hiukkasen sai piikitellä siitä että kannattaisiko tuota huoltokirjaa lukea ennen toimenpiteitä. Oli nimittäin edellinen öljynvaihto tehty vajaat 6000 km aikaisemmin… No ompahan ainakin tuo puoli hoidettu ”ajallaan”  huoltokirja kertoo vaihtoväkiksi 30.000 km ja maahantuoja suosittaa 15.000 km eli vaihtoehtojahan riittää. Vaan jospahan tämä tästä alkaisi elämä voittamaan ja vessatiheys muuttumaan lähemmäksi normaalia. Huomenna kun pitäs olla jns torilla EU-vaaliehdokkaiden kanssa, olisi pirun sääli jos tämä olo ei korjaantuisi tämän päivän...

Matka jatkuu

Piteå kutsui ja sateisen päivän päätteeksi on muuten melkoisen mukava istua alas hotellissa ja hengähtää. Niin tosissaan eilissäpäivänä päräytettiin Outokummusta Ouluun. Keli oli vaihtelevaa, eli alkumatkasta mukavan lämmintä ja aurinkoista, noh lopun varmaan arvaattekin. Piippolasta se alkoi ja loppumatkan sitä kesti, nimittäin sadetta. Joten ei mikään maailman miellyttävin ajokeli ollut. Vaan kiukaan kihinään jäi kylmät ja kolottovat nivelet. Paljoa ei tullut Oulussa pyörittyä, kiitos tuo kurjan kelin. Enemmän aikaa meni säätä tutkiessa ja miettiessä että minnepäin sitä oikein menisi. Pohjoinen tiputettiin melkoisen nopeasti pois kuvioista, liikaa kylmää ja vesipisaroita kartalla. Päätettiin sitten suunnata tänne Piteån suuntaan, vaikka säätiedot eivät hirvesti mairitelleet tätäkään reittiä. Tosin missään ei oikein kunnollista keliä näyttänyt löytyvän. Torniossa piti pysähtyä hieman kahvittelemaan ja vaihtelemaan Viragon valojen sulaketta, arvatenkin se oikea avain oli jäänyt kotia varmasti sinne samoille kohdille hyllyä kuin video ja stillikamerakin… Eli kauppaan mars. No siinä sitten saatiin sulakkeet ja itsemmemme virroitettua että päästiin ns. viimeiselle legille. No arvatenkin, sulake ei kestänyt kun varttitunnin. Eli kotiin päästyä onkin sitten tiedossa jonkinlaista mittailua ja piuhatestiä. Toivottavasti vika paikallistuu johonkin helppoon paikkaan, ettei johtosarjoja tarvitse kokonaan purkaan. Onneksi kyseessä on vain ajovalot, eli tärkeimmät vilkut ja jarruvalo toimii joten hätä ei ole niin suuri kun se voisi pahimmillaan olla. Mutta tälläistä se elämä joskus on....

Suomessa takaisin

Perhana että tuntuu muuten mukavalta olla takaisin kotimaan kamaralla. Yleensä tässä vaiheessa on sellainen ”voihan p***a, kotiin pitää mennä” fiilis. Tosin eihän meidän suunnitelmissa ollut että tänään jo täällä oltaisiin, mutta kunhan päästään tarinassa eteenpäin niin syy siihen selvenee. Eli toissa aamuna oli kova tarkoitus lähteä Kiirunasta eteenpäin mutta kohtalokas klik ääni kuului vain avaimesta käännettäessä. Tuota sitten ihmeteltiin tovi jos toinenkin. Eikä loppujen lopuksi ollut muuta vaihtoehtoa kuin ruveta autoliittoon soittelemaan, onneksi on tuo AL-Turva olemassa. No siinä sitten varovaisesti sanottuna hiukkasen kokoisen ketutuksen vallitessa muutaman tunnin kuluttua huoltorekka kurvasi auton viereen ja alettiin katsoa tilannetta. Ainoa asia mikä selvisi on se että siinä paikalla ei mitään saada aikaiseksi ja huollon kaveri lupasi selvittää että milloin on mahdollista päästä pajalle. Siinä taas jokunen tovi pyörähti että saatiin tieto siitä että seuraavaan päivään menee. Eli reippain mielin painuin sitten varaamaan toista vuorokautta leirintäalueelle. Siinä kuitenkin sovittiin vielä sen huollon kaverin kanssa että hän pyörähtää vielä kerran ja kokoeillaan lisävirtaa ihan varmuuden vuoksi. Ja niin taas siinä vieressä pyörii helkkarin kokoinen huoltorekka ja arvattekin miten siinä sitten kävi. klik klik klik Joten sovimme että seuraavana aamua kello 8 hän tulee ja hinaa meidät korjaamolla. Pikaisen pähkäilyn mukaan vika olisi startissa tai robottivaihteissa, vaikka kyllä mielestäni virtojen ollessa päällä kun tuota...

Norja on kiinni sunnuntaina

No tiedossahan tuo oli aikaisimmilta reissuilta. Mutta silti se vain jaksaa yllättää että Narvikin kokoisessa kaupungissa ei silti ole auki kuin muutama ruokapaikka / kahvio ja museo. Siinä aikamme kaupungilla pyörittyämme päätimme suunnistaa kahvion kautta tuonne käymättömään museoon. Tässä välissä on muuten mainittava se että miten tolkuttuman mukava on tuollainen pikkuinen videokamera jolla kuitenkin saa ihan kohtuullista laatua, jos satuitte katsomaan sen pätkä tuosta Bodo:n ilmailumuseosta niin se on kuvattu juuri tuolla hiukkaisen tupakka-askia suuremmalla Sonyllä. Laatu riittää ( toivottavasti ) juuri ja juuri televisioon, mutta kameran koko pitää huolen että se on aina mukana ja sillä tulee oikeasti kuvattua ihan toisella tavalla kuin tuolla isolla kameralla. Jos satutte muuten pistäytymään Narvikissa ja sota-aikaiset jutut kiinnostaa niin tuo keskusta museo on ihan must paikka käydä.      Kuvaa klikkaamalla saa suuremman version näkyville Tuolla sattui olemaan ryhmä jenkkilästä ja melkoisen mielenkiintoisia kommentteja asiasta näin sivukorvalla kuunneltuna sai kuulla. Paljon oli sielläkin nähtävää ja sellaista mikä vetää kyllä ihmisen mielen hiljaiseksi. Onneksi meidän ei tarvitse noita kauhuja kokea ja pitää muistaa arvostaa niitä jotka ovat sen kokeneet, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Siitä sitten suunnistimme merenrannan kautta kohti Kiirunaa. Maisemat tuntuvat muuttuvan kerta kerran jälkeen vain kauniimmiksi ja kauniimmiksi. Kyllä tuo olisi sellainan maailman kolkka minne allekirjoittanut voisi majansa muuttaa. On se...

Päivä kaupungilla

Siinäpä se päivä sitten pitkin kaupunkia painellessa mukavasti luiskahti. Täytyy myöntää että jalat ovat hiukkasen hellinä, mutta mukavaa oli. Pistäydyttiin jopa nauttimassa jo perinteeksi muodostunut hampurilaisateria täällä ah, niin edullisessa maassa. Kolme ns. lastenateriaa ja pari vähän isompaa juomineen tekivät matkakassaan tuollaisen 84 € loven, eipä ihme että paikallisia perheitä ei juuri näissä näy. Päivän mielenkiintosin hetki oli kyllä se kun käytiin tuolla paikallisessa ilmailumuseossa ( linkki ) Sielä tuli kuvattua tälläinen pieni pätkä, parempi editointi jää kotiin mutta jotain edes.   Sittenpä sitä päästiinkin takaisin leirintäalueelle ja saatiin huomata että syystä tai toisesta ei sitten virtaa tulekkaan pistorasioihin asti. Meinasi iskeä sellainen olo että mitä helkkaria sitä nyt tehdään kun apua ei meinannut tulla sitten mitenkään. Aikamme pähkäiltyä lopputulokseksi sitten varmistui tuon autoon tulevan johdon rikkoontuminen. Onneksi edellisenä iltana se oli vielä toiminut ihan kunnolla mutta nyt se oli sitten ei halunnut virtaa laskea läpi kuin ns. oikeassa asennossa. Paska juttu. Onneksi tuossa kävelymatkan päässä on tolkuton ostoskeskus missä muistin nähneeni Clas Ohlsonin liikeen. Ja kuinkas ollakkaan CO ei pettänyt tälläkään kertaa, sieltä löytyi oikea kaapeli ja virransaanti oli turvattu. Oli muuten kaupungin ainoa tuollaisia tavaroita myyvä liike joka oli klo 21:00 asti auki. Joten loppu hyvin, kaikki...

Bodö

Tänään sitten selvittiin jo Norjan komeisiin maisemiin ja mielenkiintoisiin ajokokemuksiin, joo kyllä ne kapeat tunnelit tuntuvat vieläkin hieman oudoilta ajaa kun kotomaassa on tottunut niin leveisiin teihin että. Nyt sitten vietämme tässä parisen päivää täällä bodossa ja katsellaan mitä täältä löytyy. Ainakin komea lentkokenttä tuosta ihan kivenheiton päästä. Arvatkaa vaan ovatko lapset olleet iloisia kun ”taas menee lenskari”  ja vielä kohtuullisen lähelläkin 🙂 Maisemat ovat sanalla sanottuna kohtuulliset 🙂 Tuo on napattu tuosta muutaman kymmenen metrin päästä leirintäalueesta. Siellä kallioilla olikin kiva käydä katsomassa miten tuo meri ja taivaanranta yhtyvät, oikeasti siinä näyssä kyllä sielu lepää. Muutenkin tuo meren syömä kallio on todella mielenkiintoinen kuvattava, siinä menis varmasti tunti jos toinenkin jos vain itselleen antaisi luvan laskea mielikuvitus valloilleen.    Nyt vaan sitten sormet ristiin että huominen ei niin kovin sateinen päivä ole että pääsisi tuonne kaupungille pyörimiään ja ties vaikka ostoksien lomassa saattasisi muuta kätkökin antautua löydettäväksi. Joka tapauksessa tälläinen välipäivä tekee enemmän kuin hyvää, niin ajajallekin kuin puhumattakaan lapsista. Tuossa on pari kyselyä tullut siitä että minkälaista kalustoa  tälläinen harrastekuvaaja lomallaan mukanaan raahaa? Nyt tietysti on muistettava sellainen asia että autoon mahtuu ihan kivasti ja pakkaus on tehty sitä myöten. Eli matkassa on JVC GY-HG150 videokamera GoPro Hero3 videokamera Sony HRD-GV66 videokamera Canon S100 pokkari Canon Eos-1...

« Previous Entries

Powered by WordPress | Designed by Elegant Themes